Avara ajatus Anne Rautiainen

Myös tyyni meri liikkuu

Meri näyttää joskus tyyneltä.
Silti vesi liikkuu koko ajan.

Virtaus kulkee pinnan alla.
Aallot syntyvät ja katoavat.
Vesi kiertää, muuttuu, kohahtaa rantaan ja vetäytyy taas takaisin.

Talvella vesi voi muuttua hyhmäksi, jähmettyä jääksi
– ja silti liike jatkuu kiteissä ja hiutaleissa, jossain ihan pienessä.
Sitten se sulaa, pisaroi, liplattaa ja lorisee.

Meissä ja vedessä on ehkä paljon samaa.

Elämä kiertää.
Muuttuu.
Vie eteenpäin, joskus takaisin.
Välillä on tyyntä ja välillä myrskyää.

Kaikkea ei tarvitse saada pysähtymään.
Ehkä joskus riittää, että sallii itsensä kellua mukana virtauksessa.
Riittää, kun nenä pysyy jotenkin pinnalla.

Siinä voi kuunnella hetken.
Hengittää.
Sanoa, että nyt on vaikeaa.
Antaa aallon tulla ja mennä.

Tänään, Itämeripäivänä, ajattelen , että emme ole erillään merestä, vaan osa samaa elämän kiertokulkua.

Meri liikkuu.
Elämä liikkuu.
Ja me kohisemme sen mukana. 💙

Ohjaan Hiiden Opistolla jälleen neljän syksyisen retken sarjan mielen maisemiin.

Luvassa palautumista, pysähtymistä ja hengittelyä,
yhteyttä itseen ja luontoon hiljaisuudessa ja lempeän ohjauksen tukemana.

Ensimmäinen kerta on tiistaina 1.9. klo 17:30 - 19:00
Varaukset Hiiden Opiston kautta. Linkki kommenteissa.

Näemme Salmen ulkoilualueella Vihdissä.
Lisätiedot infokirjeessä.

Lämpimästi tervetuloa😍!
Anne

Vapaita aikoja tänään!

Tälle päivälle tuli muutos ja kalenteri vapautui 🐞

Jos kaipaat kevennystä, helpotusta, keskustelutukea tai ajatteluapua arjen haasteeseen, kipitä laittamaan viestiä.

Ajanvarauksen kautta ei enää voi varata.

Kyllä, moni aikuinen ja iäkäskin kokee olevansa liikaa ruudulla.

Jos tekisit sen sijasta jotain, mistä tykkäät kovasti, mitä se olisi?

Vöyri on Suomen ”sinistä vyöhykettä”, jolla ihmiset elävät terveinä poikkeuksellisen pitkään – kysyimme, miksi Hyvä elämä koostuu Vöyrin Maksamaan pienissä Särkimon ja Österön kylissä asuvilla tutuista asioista. Vippaskonsteja ei tarvita.

Aika paljon annettiin koulusta kesälle erilaisia tehtäviä, harjoituksia ja luettavaa. Taitaa olla aika tyypillistä aikuisopiskelijoilla 🙂.

Pari kirjaa oli mukavaa kesälukemista, jotka ohjasivat huomaamaan uusia näkökulmia erityisesti lasten kanssa työskennellessä, m***a yhtä hyvin aikuisten!

Mitä jos emme puhukaan ongelmista, vaan taidoista?

Mitä jos

💚et olekaan saamaton, vaan harjoittelet aloittamisen taitoa?
💚 et olekaan murehtija, vaan harjoittelet huomaamaan mikä meni hyvin?
💚 et olekaan väsynyt suorittaja, vaan harjoittelet erottamaan tärkeät asiat niistä, mitkä vain tuntuvat kiireellisiltä?
💚et olekaan aina mieliksi, vaan harjoittelet asettamaan rajat?
💚et olekaan vetäytyvä, vaan harjoittelet yhteyden ottamisen taitoa?
💚 et olekaan liian herkkä, vaan harjoittelet tunteiden tunnistamista ja niiden kanssa olemista?

Muuttaako tämä jotenkin sitä, mitä omasta ongelmastasi tai haasteestasi ajattelet? Mitä taitoa tarvitsisit?

Kun haasteesta tekee taidon, se ei olekaan enää vain luonne- tai identiteettikysymys, vaan se lähtee vähän irti itsestä!

Ja taito. Sehän vahvistuu harjoittelemalla.

Taidan tykätä tästä tavasta ajatella!
📗Ben Furman: Lasten haasteet taidoiksi
📗Ratner ja Yusuf: Lasten ja nuorten ratkaisukeskeinen ohjaus ja neuvonta

Toivon, että voit hyvin!
Anne

Terapiapalveluita ja työnohjausta
Varaa aika
www.annerautiainen.fi

Joskus elämä heittää eteen jotain ikävää ihan puun takaa ja varoittamatta.

Sattuu pahasti ja ylös pääsy voi tuntua tosi vaikealta.

Toisaalta elämässä on usein asioita, joiden kanssa sinnittelemme, kestämme, joustamme ja jaksamme.

Viimeiseen asti ja voimien ylikin.
Kunnes totaalinen seinä tulee vastaan.

Ja sitten on vielä kolmas tapa.

Asia on vaikea ja se on pyörinyt mielessä jo pitkään.

Jossain kohtaa tulee rohkeus katsoa omaa tilannetta vähän kauempaa ja hakea apua.

Oli niin tai näin.
Tai jollain ihan muulla tavalla.

Avun hakeminen voi olla rohkeaa. Joskus se voi tuntua myös ainoalta vaihtoehdolta.

Minä arvostan sitä päätöstä ja hetkeä.

Sitä inhimillistä kokemusta, kun ihminen kurkottaa uuteen suuntaan ja kysyy: voisko joku auttaa ja jutella?'

Siksi pyrin järjestämään ajan mahdollisimman nopeasti ja joustavasti.

Usein se onnistuu.
Se on oikein hyvä alku. 🧡

Toivon, että voit hyvin!
Anne

Hei!

HENGÄHDÄ
Lupa olla ja rauhoittua luonnossa ja luonnon kanssa ❤️.

Tänään on viimeinen päivä ilmoittautua!
Väinö - ulkosaaristossa
24.9-27.9. torstaista sunnuntaihin.

Kulkeminen maksuttomalla yhteysaluksella Kasnäsistä.
Ruoka ja saaristomajoitus odottavat sinua!

Lämpimästi tervetuloa!
Kysy lisää ja ilmoittaudu
www.annerautiainen.fi/hengahda

Tänään oli luontohyvinvoinnin ammattilaispäivä Nuuksion Haltiassa.

THL ja Luonnonvarakeskus kertoivat tutkimustuloksia siitä, miten luonto meihin vaikuttaa ja miksi tarvitsemme luonnossa olemista ja sen kokemista.

Entä miten voisimme lisätä luontokontakteja työhön ja vapaa-aikaan ja miten se voisi olla vahvempi osa sotea?

Luontoilu ei ole vain paljaita varpaita ja sammaleen silittelyä. Tai on se niitäkin. Se on myös mm. tutkitusti tehokas apu masennukseen ja tuottaa elpymistä, jota etsimme usein kuumeisesti ihan muualta.

Planetaarisen terveyden käsite tarkoittaa, että ihminen on osa luonnon kokonaisuutta ja täysin riippuvainen sen elinvoimaisuudesta.

Auditorion jälkeen oli hyvä lähteä jatkoille, kokemaan vesi, kallio, sammal, aurinko ja virtaava keskustelu kolmen hengen retkikunnalla.

Keho huokaa. Askeleet hidastuvat. Mieli asettuu. Kaikki riittää.

Tarvitsemme yhteyttä itseen, toisiin ja luontoon ❣️.
Onnikin asuu niissä hetkissä.

Nouxfest - Nuuksio Outdoor Festival
Elli Keisteri-Sipilä

Ehkä me emme tarvitse aina vaan lisää.
Ehkä me tarvitsemme vähemmän.

Vänölläkään ei oikeastaan olla lomalla.

Ei ole tarkoitus suorittaa lomaa, nähdä mahdollisimman paljon tai keksiä koko ajan jotain tekemistä.

Vänö on aikaa, jonka annat itsellesi.
Se on aikaa olla vähän vähemmän.

Vähemmän tekemistä, tavaraa, ruutua, valppautta ja kaiken kohinaa.

Ja samalla ehkä enemmän jotain muuta.
Merta.
Tuulta.
Kallioita.
Hiljaisuutta.
Hyviä kohtaamisia.
Omaa itseä.

Vänössä ympäristö on riisuttu mainostauluista ja katuvaloista.. Se nostaa esiin sitä, mikä itselle on tarpeellista ja arvokasta.
Siksi suosittelen siellä myös digipaastoa.

Ei siksi, että puhelin olisi paha asia. Vaan siksi, että on kiinnostavaa huomata, mitä tapahtuu, kun sille ei anna ihan niin paljon aikaa ja valtaa.

Tarvitsemme yhteyttä itseemme, toisiin ihmisiin ja luontoon voidaksemme hyvin.
Tavallinen arki vie meitä helposti vähän kerrallaan kauemmas näistä kaikista.
Pysähtymällä ja hengähtämällä palaamalla yksinkertaisiin asioihin, yhteys vahvistuu.

Ehkä sinunkaan ei tarvitse lähteä Vänölle lomalle arjesta.
Ehkä sinun tarvitsee vain antaa itsellesi riittävästi tilaa, jotta kuulet taas, mitä sinulle kuuluu.

Hengähdä Vänöllä 25.–27.9.
Ilmoittautuminen 15.8. asti.
Lisätiedot: www.annerautiainen.fi/hengahda

Pysähtyminen ei aina tarkoita yksin hiljaa olemista. Ei ollenkaan!

Me ajatellaan välillä, että pysähtyminen on sitä, että vetäydytään omiin ajatuksiin tai muuten eristäydytään.

Sitäkin se voi tietysti olla.

M***a joskus, kun jäämme yksin, ajatukset alkavatkin kiertää samaa kehää. Tulee jumi.

• Miksi se oli niin epäreilu?
• Miksi hän sanoi noin?
• Miksi reagoin aina näin?
• Miksi mä AINA epäonnistun?

Ajatukset eivät enää avarrakaan näkökulmaa, vaan alkavat kaventaa sitä. Ei oikeastaan enää synny mitään uutta.

Silloin tarvitsemme toisen ihmisen siihen viereen, ehkä vain kuuntelemaan ja juttelemaan. Semmoisen, joka

• ei kiirehdi ratkaisemaan
• ei sano, että "ajattele positiivisesti",
• tai että ”mulla oli kuule niin sama juttu!”

Vaan kysyy ehkä jonkin kysymyksen, jota et itse olisi tullut ajatelleeksi. Tai sanoo, että "kerro lisää", ja se saa sinut tutkailemaan jotain uutta.

Ja yhtäkkiä huomaat ehkä katsovasi samaa asiaa ihan vähän eri kulmasta.

Tutkimuksissakin puhutaan siitä, että pelkkä vatvominen ei yleensä vie eteenpäin. Sen sijaan turvallinen vuorovaikutus voi auttaa löytämään uusia näkökulmia. Asiat ja tunteet tulevat ja menevät. Jumit liikkuvat.

Tiedäthän sen olon - hyrisevän, rennon ja lämpimän - mikä tulee joskus oikein hyvästä keskustelusta vaikka nuotion ääressä, illan hämyssä, lenkkipolulla tai puhelimessa!

Ehkä siksi uskon niin paljon arvostavaan kohtaamiseen ja ihmisten väliseen yhteyteen.

Lyhytterapiassa. Työnohjauksessa. Ja myös Vänön retriitillä.

Ei siksi, että siellä joku kertoo, miten pitäisi elää.

Vaan siksi, että joskus toinen ihminen auttaa meitä kuulemaan paremmin myös itseämme.

Toivon, että voit hyvin ❤️.
Anne