Valmentaja Marja Molin

Tässä istun ja pohdin elämää. Olen kiitollinen siitä, että on kesä ja on loma ja siis aikaa asettua uuteen maailmanjärjestykseeni kaikessa rauhassa, omassa tahdissa. M***a hetkeä vain olla ja antaa ajan kulua.

Menetys on suuri. Yli 60 vuotta elämässäni on vaikuttanut mies, jolta sain turvaa, rakkautta ja suojaa. Aina neuvoa ja apua. Isä. Mikään ei ole enää samoin. Minä en ole enää sama.

Onneksi on siskot, ystävät ja lapset, joiden kanssa jakaa, keskustella, itkeä ja miettiä, miten elämää tästä eteenpäin eletään. Mikä on tämän kaiken merkitys ja tarkoitus. Kaikke ei voinut puhua, ei heti. Jotain muuta piti keksiä.

Minulle teki hyvää lähteä pienelle roadtripille. Ajelin ei-niin-tutuissa maisemissa, katselin ja kuuntelin metsää, liikkuvaa vettä ja lintuja. En halunnut tavata ketään. Pysyin pienillä teillä, kävin paikoissa, joissa minua ei tunneta. Tuuletin sieluani, kivistävää oloani ja itkin omassa rauhassani hiljaisesti tukevien ja hyväksyvien suurten kuusten alla tai soljuvan veden äärellä. Luonto hoivasi, tunsin sen hyvin vahvasti, tunsin olevani yhtä sen kanssa, siinä sisällä, turvassa.

Tiesin, että jossain kohtaa alkaa elämäkin soljua, arki ja askareet. Kuulin sisälläni m***a kertaa isän äänen: Älä jää sohvan nurkkaan suremaan. Mene ja elä! Vastasin, että omaan tahtiini, nyt tuntuu siltä, että ei ole aikaa olemassa, elämässä on nyt pause päällä. Ja annan olla. Hyväksyn täysin, ettei pelitä, en aio suorittaa mitään, en aio kysyä keltään miten ja kauanko saan surra. Tämä on mun suru.

P*kkuhiljaa puhuminen ja näköjään kirjoittaminen ja jakaminen julkisestikin onnistuu. P*k ku hil jaa. M***a vielä siinä omassa kuplassa, olen kokenut jotain niin suurta, merkityksellistä ja kaiken muuttavaa, että se ei aukea heti eikä piankaan. Sillä on oma tahti, oma kalenteri, oma aika. Aika on nyt pysähdyksissä, enkä oikein käsitä että on heinäkuun puoliväli.. Eikä se haittaa. Kaikki on nyt toisin. Ja elämä järjestetään sen mukaan. His suk seen.

Jossain kohtaa olen valmis. Yhden jo tiedän, olen hyväksyvämpi, rauhallisempi ja vahvempi. Olen valmis kuuntelemaan muita yhä syvemmin.

Kenen kanssa sinä jaat pohdintojasi? Onko sulla keinoja hyväksyä menetyksiä ja vastoinkäymisiä ja mennä eteenpäin?

Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku! Tule hyvä vuosi, Tule ihana uusi vuosi!
Pysy sinuna, ole oma itsesi, vaali rauhaasi ja rajojasi.
Ei ole pakko tehdä lupauksia eikä uudistua, m***a, jos haluut sehän on kiva sinulle. Ethän kuitenkaan purista mailaa! Lempeästi ystäväni!!

Mitä sinä aiot luvata tai uudistaa?

(Minulla on A3 -paperilla jumppaliikkeet, joita aloitan kun nuha laskee. Laitan isosti näkyville, ettei unohdu!😃)

Harmaatahan se on ollut. Syksy. Entä siellä sisäisessä maailmassasi? Minusta tuntuu, että loppua kohden pimeys, harmaus ja väsymys imeytyvät ihon läpi ja alkavat painaa koko kehoa ja mieltä kuin lyijypainot.

Ellei pidä varaansa! Tässäkin hämärässä on valoja. Valo voi olla se mun aamun kirkasvalolamppu tai sen nuoren isän toteamus, että "pieni tyttäreni on mun aurinko, koska on niin raskaan pimeää!"

Minulle valoa tuo myös tuolla sumuisella tiellä kipittävä pikkukoira, joka aina on hulluniloinen kun tulen töistä kotiin.

Uusi vuosi tulee. Kuljetaan kohti valoa. Päätin miettiä, mikä tuo valoa sisältäpäin. Millä tavalla voisin pusertaa positiivisuutta pintaan! No, en varmaankaan pusertamalla. Kyllä se edelleen on se kiitollisuus j hyvän huomaaminen! Mulla on tapana ihan ääneen sanoa asioita, joista olen kiitollinen. Ja onhan niitä. Paljon niitä on. Vaikka maailmamme ei nyt ihan upealta vaikuta sotineen ja luontokatoineen, pidän itseäni kurissa ja kerron koiralleni, että olen sinusta kiitollinen ja tästä kodista ja metsästä vieressäni ja työpaikasta ja upeista ystävistäni, perheestä puhumattakaan!! Kiitos vuosi 2025, opetit ja oivallutit taas kasapäin asioita! Kuten tämä kiitollisuus.
Kiitollinen oppimisesta!

Mitä sä olet oppinut kuluneena vuonna?

Kun keskustelee muistisairaan ihmisen kanssa, ei kannata oikoa vääriä väitteitä vaan luoda turvallisuuden tunnetta, neuvoo terveystieteiden tohtori Paula Piirainen. Lue juttu: https://www.hs.fi/elama/art-2000011541701.html?utm_term=Autofeed&utm_campaign=hs_echo&utm_medium=Toimitus&utm_source=Facebook =1766333667

Läsnäolon voima. En aio puhua sinulle koko ajan. En aio ohjata sinun leikkiäsi. Olen tässä, kun tarvitset. Olishan noita hommia varmaan mullakin..pyykkiä, sadevesipuntun kaato jne.
Hengitän syvään ja havainnoin sitä, miten läpytät lapiollasi, miten hoksaat hiekkakakkujen sielunelämää...
Aina on hommia. M***a nyt olen tässä. Tämä on tärkeintä juuri nyt!

Kuinka sinä asetut läsnäolon tilaan?

Ai miten niin terveys vai kalsarit! Kumpi on tärkeämpää. Uudet kalsarit on kivat, terveys arvo ykkönen kuitenkin useammilla meistä vai mitä?!

Opin että zinzinolta voi tilata isälle vaikka d-vitamiinia ja testin, jolla d-vitaminitasot voi mitata. Tai voi mitata omegatasapainon ja mikä ihan villiä ja vallankumouksellista:
Suoliston kunnon voi testata kuivaveritestillä. Ei tarvi sorkkia sitä itteensä.
Ja kaikkeen tähän löytyy tuotteet, joilla terveyttä voi lisätä. Kysy multa! Kerron mielelläni lisää.

Moi, onko sun ämpäri tyhjä, täynnä vai jotain siltä väliltä työviikon jälkeen? Vai onko se mennyt ihan nurin?
Millä lataat ämpärin täyteen? Ja huomaatko tehdä sen omista energioistasi vai raastatko lähimmäisesi ämpäristä?
Oletko omilla jaloillasi ja lataat energiaa niin ettet vedä toista tyhjäksi. Tunnistatko tämän?

Eikä tarkoita sitä eikö toiseen voisi nojata, halata ja kertoa väsymyksestään. M***a otatko vastuun omista tunteista, omasta tilastasi?

Kiukutteletko kotona?

No me ollaan ihmisiä. Kaikkee sattuu ja kaikkee voi oppia! Aina!

Mä voin k e rtoa lisää. Saa laittaa viestiä.

Olisko kiva, jos asiat menisivät toisin kuin nyt?. Että muuttuisi joku mikä jatkuvasti menee samalla tylsällä tai epätoivotulla tavalla...??
Kokeile muuttaa tapojasi. Muuta joku yksi pikkujuttu. Aloita siitä. Pienin askelin.

Kokeilin .iten kauan menee, että opin uuden keittiöpyyhkeen paikan. Niin että siitä tulee rutiini. Arvaas m***ako päivää meni?
21 päivää. Aluksi otin askeleet kohti vanhaa paikkaa, vaikka uusi paikka pyyhkeelle oli ihan nenän alla, lähempänä. Siitä se pikkuhiljaa muuttui.

Ei mikään muutu yhdessä yössä tai päivässä. Ole sitkeä ja johdonmukainen.