Mesta Coworking

Töölön ihka ensimmäinen näyttely on nyt seinällä: Nena Tirkkosen Peiton Paikka – Under Cover. 😍⁠
⁠
Löysin Nenan .unne kautta, ja tiesin heti että juuri hänen töillään haluan avata Töölön seinät näyttelyille. Myös muut mestalaiset ovat jo kommentoineet, että nämä työt sopivat Mestan tunnelmaan. 🧡⁠
⁠
“Mixed media – maalaukseni syntyvät peittämisestä ja päättyvät peittämiseen, m***a sama kerros ei koskaan toistu.⁠
⁠
Työskentelen intuitiivisesti, usean työn parissa yhtaikaa. Luotan prosessiin ilman luonnoksia — reagoin kulloinkin maalauspohjalla oleviin väreihin, tekstuuriin, muotoihin ja viivaan. Hautaan ja paljastan: paperia revitään ja liimataan pintaan, maalataan päälle, maalia kaavitaan pois, maalataan uudelleen.⁠
⁠
Kollaasimateriaalina käytän itse geeliprinttaamiani papereita, jotka tuovat teoksiin oman kerroksensa jo ennen kuin ne liittyvät osaksi maalausta. Tekstit ja kuviot voivat kadota maalikerroksen alle ja nousta osittain esiin haamumaisina jälkinä. Pinta kannattelee molempia tiloja yhtä aikaa, kuten muisti tai vuosikymmeniä sitten maalattu seinä, joka alkaa vihdoin näyttää historiansa.⁠
⁠
Näyttelyn nimi viittaa kepeästi suomalaisen yhtenäiskulttuurin aikaan: ajatus siitä, että siisti pinta kätkee aina jotain. Sama pätee näihin teoksiin — kyse ei ole naamioitumisesta, vaan siitä, mitä peitteen alla on ja mitä paljastuu, kun sitä raaputtaa ja tarkemmin katsoo. ⁠
⁠
Haluan katsojan aistivan tämän kaivamisen: maalaukset ovat rakentuneet kerroksittain ja kuluneet takaisin, ei syntyneet yhdellä kertaa. Jännite peiton ja pinnalle pyrkivän välillä on työni todellinen aihe.”⁠
⁠
Näyttelyn teokset ovat myytävänä ja hankittavissa suoraan taiteilijalta. Myös pienempiä teoksia löytyy pienemmille seinille. 🙃⁠
⁠
⁠

”Kokemus edellisestä, isosta ja ehkä aika kasvottomasta paikasta – olkoonkin että tilat oli ihan viihtyisät – antoi kimmokkeen etsiä jotain muuta.⁠
⁠
Mesta on tosi paljon intiimimpi ja viihtyisämpi. Täällä on hyvässä mielessä sellainen fiilis, että tulisi kotiin. Olkoonkin, että mä tykkään erottaa kodin ja työn, sen takia ylipäätään olen täällä. Käyn Mestalla, että ei tarvitsisi tehdä töitä kotona. ⁠
⁠
M***a onhan se siitä huolimatta kiva tulla paikkaan, joka tuntuu kutsuvalta, luontevalta ja mukavalta. Täällä ei oo mikään semmonen anonyymin toimiston fiilis, eikä myöskään hälinää. Sekin on hyvä.”⁠
⁠
Lue Sailan koko haastattelu blogista: https://mestacoworking.com/blog/saila-loysi-mestan-lahimetsaan/?utm_source=facebook&utm_medium=social

Mulla pitäisi olla joku pikkuinen vihko, johon keräisin heti kaikki kivat kommentit ihmisiltä, joita tapaan Mestalla. ❤️

Mestalla on taas taidetta! 💕🔥⁠
⁠
Anja Snellman ripusti viikonloppuna meille näyttelynsä "Päiväkirja", ja kylläpä tilan tunnelma muuttui pehmeämmäksi. Ripustusta vakoilemassa oli myös pari pikkumestalaista - katso vika kuva. 🤭⁠
⁠
Näin taiteilija itse kertoo: ⁠
⁠
"Maalaaminen on intuitiivinen prosessi. Sen kautta avautuu henkilökohtainen hengähdystila jossa kokemani luonto muuttuu sisäiseksi maisemaksi. Elään vahvasti mukana vuodenaikojen vaihtelussa. Eläydyn syksyiseen metsään, talven nukkuvaan lumenpeitteiseen maisemaan sekä kevään heräämiseen. Maalaan munatemperalla kankaalle koska pehmeä jälki ja orgaanisuus miellyttää minua."⁠
⁠
“Teen luonnossa pienempiä luonnoksia, lähinnä akvarelleja. Käytän kaikkia aisteja ja kehollisuutta. Olen myös maalannut luonnossa, m***a enemmän luontokokemukset tulevat sisäisiksi maisemiksi, jotka maalaan valmiiksi työhuoneella. En yleensä ajattele maalatessa tiettyä paikkaa, vaan tunnetilaa."⁠
⁠
"Tuntuu, että työni sopivat tänne Mestalle. Tila on niin kauniisti sisustettu, värit ja tyyli miellyttävät minua. Ihanan rauhallinen tunnelma.”⁠

Lue koko haastattelu blogista: https://mestacoworking.com/blog/mestan-seinalla-anja-snellman/
⁠
Kaikki teokset ovat myytävänä. Ota yhteyttä suoraan taiteilijaan, jos haluaisit jonkin näistä omaksi. ⁠
⁠
👉️ Mestan seinät ovat jälleen avoinna taiteelle. Jos haluat ehdottaa meille näyttelyäsi, tee se Unnen .unne kautta!

Eilen kokeilupäiväläinen kysyi minulta, mitä Mestalla työskentely on antanut mulle. Siis verrattuna siihen, kun ennen Mestaa tein töitä etänä kotoa.

Yleensä minä kyselen tätä mestalaisilta, kun haastattelen heitä meidän blogiin. Oli hassua miettiä yhtäkkiä itse vastausta samaan kysymykseen. 😊

Mitä siis Mesta on mulle itselleni antanut?

👯 Yhteisön. Mestalla oon tutustunut tosi kivoihin ihmisiin, joita en olisi muuten tavannut. Olen siitä tosi iloinen. ❤️ Ei ole enää yksinäistä työpäivinä, aina löytyy joku jonka kanssa vaihtaa sananen tai jutella kaikesta mahdollisesta kahvitauolla.

🤸 Hieman ergonomisemmat työasennot. Olen edelleen huono esimerkki ergonomiasta (olen saanut tästä myös kommenttia eräältä mestalaiselta 🙈), m***a Mestalla jopa minä onnistun tässä huomattavasti paremmin kuin kotona sohvalla tai keittiön pöydän ääressä.

☁️ Työrauhaa! Tämä ei ollut niinkään ongelma ennen Mestaa, m***a nykyisin kahden pienen äitinä on kotona työskentely aika mahdotonta. 🤯

🍃 Kivan ja sopivan mittaisen työmatkan. Asun itsekin vain kymmenen minuutin pyörämatkan päässä Mestalta.👌

☕ Mestalla opin myös juomaan kahvia. En tiedä onko se hyvä asia.

Aika samanlaisia vastauksia siis kuin kaikilla muillakin mestalaisilla. Paitsi ehkä tuo vika. 😅

Meidän Töölön neukkarissa vietti viime viikolla pari päivää pieni tiimi, jonka tyypit asuvat tässä kulmilla. Sellainen rento porukka, jolle villasukat sopivat jalkaan. ❤️

Jos sinun tiimisi etsii astetta kotoisampaa kokoontumispaikkaa, laita viestiä tai tee varaus suoraan meidän verkkosivuilta. Kahvit ja teet sisältyy aina neukkarin vuokraan. Ja villasukat. ☕🧦

Eilen istuskelin Mestalla aamupalan jälkeen juttelemassa erään uuden mestalaisen kanssa. Hän hymyili onnellisena ja kertoi, että ei voinut kuvitella, että on tällainen rauhallinen ja juuri hänelle täydellinen coworking-tila - ja vielä ihan lähellä kotia. 🥰⁠
⁠
Näitä palautteita on aina yhtä ihana kuulla. ❤️ Ne kertoo mulle, että me ollaan löydetty juuri meidän ihmiset - teidät, jotka kaipaatte työrauhaa, tykkäätte kävellä tai fillaroida töihin, ja haluatte selkeämmän eron työ- ja vapaa-ajan välille. Jee!