Anna Selenius - Hermostotaidot ja Lempeä jooga

Toivottavasti nämä top 3 haasteet tuntuvat kaukaisilta näin heinäkuussa.

Tunnistatko näitä haasteita omassa (työ)arjessa?

Pidin tämän kyselyn toukokuussa 2026. Olen viettänyt näiden vastausten analysoinnin äärellä paljon aikaa. 
Aina kun uppoudun näihin vastauksiin, ne imasevat mukaansa.

Siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri, että työelämä on todella vaativaa niin monella eri tavalla.
Se vaatii ihan oman panostuksensa ja vaivannäkönsä, jotta kesätauon jälkeen saisikin muutettua oman arjen rytmin niin, että hermosto ei uudelleen napsahtaisi selviytymistilaan ja se ylivireydestä tippuminen lamaantumisen tilaan - kaava ei pääsisi valloilleen.

Jos sä haluat saada näihin haasteisiin just sun hermostoa hellivät työkalut, klikkaa itsesi Hermoston Masterclassin odotuslistalle ja saat aikas mojovan alen valmennuksen hinnasta. Odotuslista ei tietenkään sido sua mihinkään 😘

👉 www.annaselenius.com/hermosto

Kehon hoiva on yksi tärkeimmistä tavoista rakentaa elinvoimaa, palautumista ja omannäköistä arkea.tärkeimmistä tavoista rakentaa elinvoimaa, palautumista ja omannäköistä arkea.

Kehon hoiva voi olla sitä, että:
✨ pidät tauon ennen kuin on aivan pakko
✨ syöt rauhassa maistellen ja nauttien
✨ pidät huolta rajoistasi ja sanot ei
✨ menet ajoissa nukkumaan

Näin kesällä ihana tapa hoivata kehoa on kävellä paljain varpain nurmella, rannalla tai kalliolla 💜🦶

Mikä on sun hetki ja tapa hoivata sun kehoa?

Hermosto on meidän eläimellinen puoli. Se puoli meistä jonka tehtävänä on pitää meidät hengissä - hinnalla millä hyvänsä.

Se on se puoli meissä, jonka ansiosta me reagoidaan nopeasti kun käsi osuu kuumaan kattilaan tai kun yhtäkkiä tuleekin auto vastaan ja pitääkin hypätä sivuun.

Ihmisen hermosto on monimutkainen ja moniulotteinen kokonaisuus. No miksi sitä sitten kannattaa huomioida omassa elämässä?

Omien hermoston toimintamallien löytäminen on auttanut mua ymmärtämään itseäni ihan uudella tavalla. Oon ymmärtänyt millaisessa hermostollisessa tilassa oon suurimman osan elämästäni elänyt ja myös sen, miten mä haluan tästä eteenpäin elää ja olla just mun elämässä.

Se oma hermostollinen tila ei aina näy ulospäin (joskus se näkyy erittäin selkeästi).
Se oma hermostollinen tila on se sisäinen kokemus elämästä: Miltä tuntuu elää juuri sun elämää? Miltä tuntuu olla sinä?

Koulutusten myötä oon ymmärtäny, että se oma hermostollinen tila on ikään kuin elämän kivijalka - se perusta omien tunteiden kanssa olemiseen ja omien ajatusten kanssa navigointiin.

Tämä meidän olemisen kivijalka eli meidän hermosto tuo mukanaan myös sille tuttuja toimintamalleja, joiden se on todistanut elämän aikana pitävän meidät elossa. Se on sen tärkein tehtävä - jäädä henkiin. Sen takia hermoston toimintamalleista tuleekin helposti selviytymistila.

Kun hermosto on oppinut elämän aikana lähinnä selviytymään meidän eri toimintamallit astuvat esiin vähän niinkuin taistelemaan tätä selviytymistaistelua.

Näitä toimintamalleja on meillä kaikilla. Niitä on voi olla yksi selkeästi dominoiva malli tai voi olla useita eri toimintamalleja jotka yhdessä määrittelevät elämisen tapaa ja rytmiä.

Kuvissa on yksi monesta toimintamallista: suorittaminen.

Vaikka me voidaan samaistua moneen yksittäiseen toimintamalliin, on tärkeää muistaa, että meidän jokaisen hermosto on täysin uniikki. Ja uniikin siitä tekee ne omat elämänkokemukset, ne katseet mitä on muilta ihmisiltä saanut, kaikki eri tilanteet missä on oltu, kaikki tunteet, ajatukset ja oman kodin ilmapiiri.

Ota ne tärkeät ekat askeleet, joiden avulla löydät just sun hermoston toimintamallit!

Maksuton hermoston miniopas:
🪷 30min video
🪷 työkirja

Meidän jokaisen hermosto on uniikki. Siihen on vaikuttaneet kaikki elämän aikana tapahtuneet asiat, tunnetut ja tukahdutetut tunteet.

Löydä just sun hermoston toimintamallin tämän minioppaan avulla.

Tämä harjoitus on kaiken hermostotyön perusta.

Sopii täydellisesti kesään, reflektoimaan tätä ensimmäistä vuosipuoliskoa.

Antoisia hetkiä oppaan parissa!

👉 www.annaselenius.com/miniopas

Elämänkokemusten reppu on, se minne kertyy lapsuudesta saakka opittuja ajatus- ja käyttäytymismalleja. Osa niistä on meillä hyvin tiedossa, osa tulee yllätyksenä. On myös tärkeää huomata miten nämä mallit toimivat yhdessä ja miten ne ruokkivat toisiaan.

Elämässä voi valita olla koskaan kurkistamatta tähän reppuun.

Tai sit voi valita olla inhimillisen epätäydellinen ja rehellisen avoimesti tutustua oman elämänkokemusten repun sisältöön. Silloin taakka hartioilta kevenee vaikka ulkoisesti ei elämässä välttämättä mikään muuttuisikaan.

Kumman sä valitset mielummin, tutustumisen oman repun sisältöön, vai sen kantamiseen sokkona?