FullFocus Coaching

Koskaan ei pidä olettaa, vaan katsoa, miten asiat menee👌

Täällä sitä ollaan, päivää vaille lasketun ajan vetämässä eräälle asiakkaalle ulkotreeniä💪 No, eihän se toki mua itseä kovasti kuormita käskyttää toista, m***a enpä olisi ehkä uskonut olevani tässä tilanteessa ja vielä näin hyvävointisena.

Ajattelin, että nämä vikat viikot tulee olemaan raskaita, väsyttäviä ja että en pysty touhuamaan taaperon kanssa. Ja mitä vielä! Täällä sitä mennään, ettei uskoisi tosiaan huomenna olevan la😁

Tosi monessa paikassa (raskaussovellukset, keskustelupalstat jne) puhutaan siitä, kuinka näillä raskausviikoilla olo on jo aika tukala ja sitä odottaa malttamattomana vauvan syntymää. Ehkä siksi sitä oletti, että näin tosiaan on.

Mun olo on mainio, ja ajattelen, että vauva syntyy kun on syntyäkseen. Se voi olla huomenna tai viikon päästä. Enemmänkin taitaa lähipiiri odottaa kuumeisesti, milloin alkaa tapahtua. 😅

..

Ootko sä ollut koskaan sellaisessa tilanteessa, että ennakko-oletus on ollut väärä?

Esimerkiksi aloittanut liikunnan ihan nollasta ja olettanut - itse tai muilta kuultuna - että alku on tosi tahmeaa ja paikat tulee tosi kipeiksi.

Ja sitten kun aloitat, näihin olettamuksiin vedoten oot vähän kuin varpaillasi ja himmailet ehkä syyttä suotta. Ja sitten huomaatkin, että sun kohdalla nää oletukset ei pitäneet paikkaansa lainkaan.

Tai aloitat terveellisemmät elämäntavat ja oletat sen olevan tosi vaikeaa. Ja huomaatkin muutosta tehdessäsi, että ei se sun kohdalla ollutkaan niin hankalaa.

Miten paljon noi väärät oletukset voikaan vaikuttaa itse tekemiseen ja ajatuksiin!!! Joskus jopa niin paljon, että jättää tekemättä tai vähintään siirtää tuonnemmaksi.

Sen sijaan että teet - tai nappaat ulkopuolelta - ennakko-oletuksia johonkin asiaan, odota, että tilanne tulee kohdalle ja katso, miten asiat etenee sun kohdalla. Voi olla, että ne ei mene sinne päinkään, kuin mitä oletit, hyvässä mielessä. Säästät taas yhden stressitekijänkin, kun et mieti liikaa etukäteen, miten asiat tulee menemään.

Samaistutko? 🤗

Miten taikinamarja liittyy hyvinvointiin? 🤔

No, ei oikeastaan mitenkään, m***a väite sen myrkyllisyydestä on hyvä vertauskuva humpuukinomaiselle hyvinvointi"tiedolle".

Etenkin somessa ja netissä ylipäänsä on paljon hyvinvointiin liittyvää sisältöä, joka ei nojaa mihinkään tieteelliseen tutkimukseen, vaan pikemminkin mututuntumaan, uskomuksiin ja mutkien suoraksi vetämiseen.

Erityisen yleisiä ovat laihdutukseen, ravitsemukseen ja treenaamiseen liittyvät väitteet.

Pitää osata olla tosi kriittinen, kun näkee/kuulee/lukee hyvinvointiin liittyvää sisältöä!

Onneksi on myös alan asiantuntijoita, joiden tieto perustuu tutkimuksiin. Tällaisista somen puolelta voisin mainita mm. Juha Hulmi ja .sundell.

Omassa valmennustyössäni, jahka äitiys- ja hoitovapaiden jälkeen palaan takaisin valmentajan rooliin, hyödynnän tieteellisesti tutkittua tietoa, koska ihmisten hyvinvointi ei ole arvailun varassa eikä leikin asia. Lisäksi toki vuosien valmennustyön aikana kertynyt kokemustieto on vahvasti läsnä, m***a mitään huuhaajuttuja ei edes kokeilla. Ei, vaikka valmennettava haluaisi.

Yhtälailla Fitfarmin FITFARM verkkovalmennukset perustuvat tutkittuun tietoon ja ohjelmat ja ohjeet laaditaan tarkasti oikean tiedon mukaan. Muuten en tiimissä mukana suostuisi olemaankaan.😁

Millaisiin väittämiin sä olet törmännyt, jotka ei pidäkään paikkansa? Tai joiden epäilet olevan muuta kuin totta?

Tervetuloa odotettu ja toivottu elokuu🥹

Eipä sillä, mä rakastan kesää. Eikä sen tarttisi kulua aina niin nopeaan.

M***a tänä vuonna olen odottanut elokuuta. Kuvan masu liittyy vahvasti asiaan. 🤰

Elokuun odottamiseen on liittynyt suuria tunteita: luottamusta, epävarmuutta, kiitollisuutta ja hieman pelkoakin.

Esikoinen kun syntyi 7vk etuajassa, suurin toiveeni on ollut, että tämä raskaus etenisi edes hitusen pidemmälle.

Samalla suurin pelkoni on ollut, vaikken sitä ole halunnut takaraivosta päästääkään valloilleen, että tämäkin vesseli päättäisi tulla odotettua aiemmin.

En tiedä, miten olisin selvinnyt toistamiseen pitkästä sairaalajaksosta, vieläpä kun kotona odottaa taapero.

Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että on päästy jo tähän asti🥹🙏 Laskettuun aikaan ei ole enää kuin 18 päivää! Mua ei haittaa, vaikka menisi ylikin. "Koko rahan edestä" kun jo näin pitkällä ollaan😁

Siispä toivotan ilolla tervetulleeksi alkaneen elokuun ja kaikki siihen liittyvät hetket, kokemukset ja tunteet🥰 Ja tuleva uuden perheenjäsenen🥹🩵

Onko sulla jotain, mitä odotat elokuulta?

Paremminvointi ei ole sitä, että koko ajan pitää pystyä tekemään enemmän❤️

Se on sitä, että osaa olla onnellinen siitä, mitä pystyy tekemään juuri nyt - ja tekee sitä.

Sillä jos koko ajan harmittelet sitä, mihin et just nyt pysty - vaikka aiemmin olisit pystynyt - se syö ihan valtavasti energiaa ja heikentää mielen hyvinvointia.

Tavoitteita saa olla, m***a uskalletaan elää myös tässä hetkessä ja tämän hetken mahdollisuuksien rajoissa ja nauttia siitä.

Aina ei vaan pysty enempään ja parempaan, vaikka kuinka haluaisi. Silloin on turha aiheuttaa itselleen mielipahaa tekemättä jääneillä tekemisillä, vaan tehdä ilolla sitä, mitä juuri silloin kykenee tekemään.

Joskus se on vain murto-osa siitä, mitä aiemmin on pystynyt. M***a se on parempi kuin ettei pystyisi tekemään mitään. Tee se ja tee sitten enemmän, kun sille on tilaisuus.

Kuvissa ajatuksia omassa tilanteessani, kun mulle rakas liikunta on pitänyt raskauden aikana jättää väliin. Onnellinen oon siitä, että ei sentään tartte vuodelevossa olla, vaan saa liikuskella edes jotenkin🥰

Ootko sä - tai ootko ollut - tilanteessa, jossa et oo voinut liikkua totuttuun tapaan? Millä mielin olet/olit?

🫐
Tuolla vattu- ja mustikkametsällä ollessani mietin paljon syntyjä syviä, mm. sitä, miten omat elämäntavat ovat muokkaantuneet tässä lapsiperhearjen - ja ylipäänsä elämän - myötä.

Kirjoittelen niistä sitten kun löytyy taas hyvä rakonen olla hetki puhelimen ääressä (se kun ei ole just nyt mun elämässä, vaikka yrittäjä olenkin, prio 1, vaan taapero ja tuleva vauva menee edelle).

Pysy mukana matkassa, jos tavallisen elämän tilanteista syntyvät pohdinnat ja ajatustenherättäjät paremminvoinnista ja elämäntavoista kiinnostavat🥰

Mun onnellisuusmomentum tänään!😍😍😍

Luulin, etten pääsisi nauttimaan tästä kesäperinteestä tänäkään kesänä (viime kesänä vauva-arjessa jäi väliin), m***a toisin kävi! 🫐😍

Ja miten valtavan paljon mustikoita olikaan! Tunti riitti kyllä tämän masun kanssa kyykistelyä ja kumartelua, m***a nautin sieluni kyllyydestä koko sen ajan.😍

Mustikoiden poiminta on ollut mulle lapsesta asti jokakesäinen perinne viime kesää lukuun ottamatta, ja siitä tulee ihana tunne, kun saa itse kerätä, ja syödä marjoja sitten talvellakin. Ja nyt marjoja kuluu kaksinverroin, kun poikakin rakastaa niitä äitinsä tavoin.😋

Tulipahan tankattua mielihyvähormoni oksitosiinia oikein urakalla.🥰

❤️❤️❤️
Josta tulikin mieleeni pieni muikkari:

❤️ Mielihyvähormoneja olisi hyvä keräillä pitkin päivää, joka päivä.

Erityisesti niiden keräämiseen kannattaa panostaa silloin, kun elämässä on paljon haasteita ja ikäviä asioita.

Oksitosiini ei ole vain synnyttäjälle tärkeä hormoni, vaan ihan jokainen hyötyy siitä.

Ja jos olet taipuvainen tunnesyömiseen, kannattaa miettiä, onko ruoka ja herkut ainoa hyvänolon lähde, vai voisiko mielihyvää kerryttää muutenkin kuin syömällä.

Mikä on sulle mieluisaa tekemistä? - Tee sitä usein ja huomaa vaikutus paremminvointina.😊

"Ääh🫩 vettä sataa. Päivä on pilalla.😮‍💨.

No ihan varmasti on, jos ajattelee noin.

Ja jos suhtautuminen asioihin ylipäänsäkin on ensisijaisesti aina kielteinen, mieliala laskee kuin lehmän häntä - ihan vaan pelkän ajatuksen voimalla.

Kuinka paljon kivoja hetkiä meneekään sivusuun, jos ensimmäinen ajatus on aina "oi voi, eikä, ääh, plaah..."

Puhumattakaan siitä, miten paljon mielen hyvinvointi kasvaisi, jos ihan kaikissa tilanteissa ei ekana mieleen vyöryisi kielteinen ajatus, vaan osaisi edes välillä ajatella asioiden myönteisiä puolia.

Kaikesta ei tietenkään tarvitse väkisin alkaa etsiä jotain positiivista. Jotkut asiat on ihan 💩.

Kyse onkin siitä, mikä on mielesi perusasetus yleisesti elämässä:

➡️ kielteinen ja ongelmakeskeinen vai myönteinen ja ratkaisukeskeinen suhtautumistapa.

☔🦟

Eilen oli, taas, sadepäivä.

😤 Hyvä päivä ärsyyntyä vaikkapa kuraisista vaatteista.

😍 Tai iloita vaikkapa vesilätäköissä pomppimisesta tai sellaisten asioiden tekemisestä sisällä, mitä ei raaski aurinkoisella kelillä tehdä.

Päivänsä voi siis aloittaa joko hyvällä tai pahalla tuulella riippuen siitä, kumman ajattelutavan valitsee.

Me valittiin jälkimmäinen ja päivä oli sateista huolimatta mainio!

Vesilätäköiden lisäksi ihan parasta oli metsäretki ilman päänvaivaa itikoista (inhoan hyttysiä yli kaiken).

Pieni sade, kova tuuli, viileän kelin ja sateen vaatima suojaava vaatetus - eipä ollut riesaa hyttysistä.😊

Lisäksi löydettiin mustikoita ja Einokin pääsi maistamaan elämänsä ekat tuoreet mustikat suoraan varvusta.🫐

Kyllähän sitä ennemmin toivoisi aurinkoa ja lämpöä, m***a ei tämäkään päivä pilalle mennyt, kun siihen suhtautui myönteisesti.

🍀

Kumpi on sulle luontaisempi tapa ajatella?

Jos vastaat "kielteinen", suosittelen harjoittelemaan toisenlaista suhtautumistapaa, koska usko pois, sillä on suurempi merkitys paremminvointiisi kuin uskotkaan?

Ja vaikka olisit koko elämäsi ollut kielteisesti suhtautuva, voit milloin tahansa oppia uusia ajattelutapoja, jos haluat. Aloita vaikka jo tänään. ❤️

Piti täyttää 40v että opin tämän🤭

➡️ Kaikkea ei tartte tehdä itse.

Oikeastaan oppiminen alkoi siitä, kun vauva syntyi perheeseen 1,5v sitten. Aikaa ei ollutkaan enää yhtä paljon esimerkiksi juuri juhlien valmisteluun. Piti opetella ottamaan apua vastaan sekä madaltaa omaa vaatimusrimaa.

Oon ollut pienestä pitäen "minä itte"-tyyppi ja rima on ollut monesti itselle aika korkealle laitettuna. Ja harvoin sitä on tullut alitettua, koska kaiken on halunnut tehdä hyvin. Kukaan ei ole tähän pakottanut - päinvastoin apua on kyllä ollut tarjolla. En vain ole ottanut sitä aina vastaan, koska "kyllä mä hoidan".

Eiliset 40v-kahvittelut lähipiirin kesken oli osoitus siitä, että vähän helpommallakin voi itsensä päästää ja lopputulos on silti vallan hyvä.

Aiemmin olisin leiponut kaiken alusta asti itse ja manannut sitä, kun aika ei riitä, tulee kiire jne.

Nyt päätin heti, että en ala kaikkea tehdä alusta alkaen itse, vaan hyödynnän puolivalmisteita.

Niinpä pöytään päätyi valmiiseen kaupan kakkupohjaan tehty mansikkakermakakku, pakastemutakakuista tehdyt kermalla ja marjoilla päällystetyt tortut, kaupan valmiit pakastekierrepullat ja Domino-keksejä. Anoppi kysyi, haluanko raparperipiirakkaa pöytään, kun oli sellaista tehnyt - no miksipä ei.

Aikaa tarjoilujen tekemiseen meni kaupassa käyntiä lukuun ottamatta alle tunti, ja kaikki onnistui kerralla - leipomusten kanssa se ei aina ole ihan niin varmaa😅

Tiedän, että kohta kun meillä on toinenkin lapsi, rima saa olla entistäkin matalammalla ja apua pitää osata ottaa vastaan. Ja pyytääkin. Siinä on vähän vielä harjoiteltavaa.

Lisää kummasti omaa jaksamista ja paremminvointia, kun ei yritä pingottaa kaikkea korkean riman yli, vaan uskaltaa laskea omaa vaatimustasoa ja katsella välillä asioita sormien läpi.

Onko tää sulle jo helppoa, vai samaistutko tähän mun oppimatkaan? 😊

Leppoisaa juhannusta☀️💚🍀

Perinteestä poiketen ollaankin vielä juhannusaatto kotona ja lähdetään vasta huomenna mökille.

Toisaalta kivakin vähän tehdä eri tavalla, koska päästään näkemään tänään kokko ja rapsuttelemaan eläimiä juhannusaaton vietossa. Leppoisa juhannusaatto siis. 😊

Mökillä saakin sitten olla koko ajan silmät selässäkin, kun kallioisessa saaressa ei voi päästää poikaa yksinään kulkemaan. Viimeksi, kun oltiin mökillä Einon kanssa, se oli vielä helppoa, kun hän ei osannut kuin kääntyä kellonviisarina paikallaan😅

M***a, ihana päästä mökillekin - ja kelitkin näyttää hellivän☀️😍

Nautitaan tästä keskikesän juhlasta! 💚

2kk laskettuun aikaan ja huomaan itsessäni ihan uuden puolen🫪

Minä, joka rakastan liikkua - treenata salilla, käydä lenkillä, hikoilla portaissa... - enkä niinkään ole ollut rauhallisen joogan tai vastaavan suurkuluttaja...

..kun liikunta on herkästi supistelevan kohdun vuoksi jäänyt minimiin, väsymys on alkanut painaa päivälläkin ja olo alkaa olla kaikkea muuta kuin ketterä ja energinen...😵‍💫

..oon huomannut, jopa hieman hämmentyneenä, että tällä hetkellä mua ei yhtään kiinnosta lähteä esimerkiksi salille treenaamaan, vaikka tiedän, että voisin tehdä siellä sovelletusti hyvänkin reenin ja että se olisi oikein hyödyllistä.

Ekaa kertaa elämässäni mua ei oikeesti innosta ollenkaan lähteä rehkimään. Tää on jopa vähän pelottava ollut huomata, ja väistämättäkin siitä seuraa ajatus, löytyyköhän se kipinä uudelleen raskauden jälkeen.

Ennemmin avaan vauvasovelluksesta joogaharjoituksen (kyllä, tartten tähän valmiin ohjelman, koska muuten menee keskittyminen harakoille) ja teen sen terassilla, kuin että ottaisin edes kotoa löytyvät kahvakuulat ja tekisin niillä kevyen reenin.

Outoa, m***a toisaalta uskon, että tätä mun keho nyt kaipaa ja se osaa sen mulle kertoa.

Ja uskon myös, niistä hämmentävistä ajatuksista huolimatta, että kyllä se liikunnan kipinä vielä syttyy ja palaa roihuten, jahka saan oman tutun kropan ja toimintakyvyn takaisin😊

Eletään jänniä aikoja, koska esikoisen raskaudessa tässä kohtaa (rv 31) oli enää 1,5 viikkoa, kunnes poika päätti syntyä... Otan siis kehon viestit nyt enemmän kuin tosissani, koska tää pikkumies sais kyllä viihtyä masussa pidempään kuin veljensä.🙏

Miksi mä halusin tän kertoa sulle?
Koska tiedän, että siellä on varmasti joku muukin, joka syystä tai toisesta on etääntynyt liikunnasta ja miettii ehkäpä myös, jääkö sille tielle vai pääseekö takas liikunnan makuun uudelleen. Luotetaan siihen, että liike löytää takas elämään ja kuunnellaan omaa kroppaa, jos se on sen viesti, että himmaa vähän.

Jos se on vaan omasta päästä kiinni, silloin kannattaa ehkä kyseenalaistaa se viesti😉

Jos oot samankaltaisessa tilanteessa, raskaana tai muulla tavoin, ois kiva kuulla sunkin ajatuksia❤️